Ystäville, helmikuu 2013, tussit

Kun on sellainen hetki, ettei todellakaan pitäisi olla sairaana, niin sairastun tietenkin. Ikävä kyllä opinnäytetyön kuvat eivät osaa itse piirtää itseään, tosin tässä tilassa en ole varma saanko itse yhtään parempaa jälkeä aikaiseksi. Olen kyllästynyt koko työhön, vaikka taas eilen sain konkreettisiakin asioita valmiiksi. 

Miksei kouluja voida päättää yhtään helpommalla tavalla?

Kevätsade ropisee ikkunoihin, joka tekee minut valtavan iloiseksi. Metsässä kumisaappaiden alla litisee niin hauskasti, että tekisi mieli hyppiä paikoillaan. Huomaan ensimmäistä kertaa ikinä, että luonto ihan oikeasti kasvaa maan sisältä. En silti osaa keskittyä ja se harmittaa välillä, vaikka välillä mietin haluanko edes. 

Päässä humisee (osittain myös kuume) ja kunhan saan tehtyä muutaman kuvan köyhän miehen valopöytäni - ikkunan - avulla, menen ostamaan jäätelöä.

Helmikuu 2013, lyijykynä

Opinnäytetyön vuoksi on kuulemma täysin luvallista juoda puoli lasillista punaviiniä ennen kymmentä sunnuntaiaamuna. Lasia kädessä pidellessäni mietin, tekeeköhän ne Ranskassa tällä tavalla. Huvitti ja hihitytti, ei viinin vuoksi, vaan ihan muuten vain.

Eilen olin muuttoapuna, aamulla löysin itsestäni lihaksia, joiden olemassa olosta en ole ikinä tiennytkään. Siellä, minne muutettiin, oli lautalattia ja leveä ikkunalauta ja parvi, ja minun muuttokuumeeni kohosi ja kohosi ja kohosi. 

Hoidin stressiä makaamalla makuuhuoneen lattialla ja maalaamalla ja pitämällä vielä yhden vapaapäivän.

 

Huhtikuu 2012

 

 

Elokuu 2012

Lokakuu 2012

Ulkona tuoksuu huumaavalta.
Hoidan opinnäytetyöstressiä hyppimällä vesilätäköissä vaaleanpunaisissa kumisaappaissani rakkaimmassa minun kaupunginosassani. Aina se ei auta, kuten tänään, vaikka päätin pitää vapaapäivän. Vatsani ei selvästi erota koulumatkaa ja matkaa vanhempien luokse toisistaan.
Ihailen leskenlehtiä bussin ikkunasta, katselen peltoja ja metsiä ja kuuntelen samaa musiikkia, kuin viiden vuoden takaisena keväänä. Se aiheuttaa kutkuttavan tunteen vatsassa (jotain vaihtelua stressikipuun) ja tunteen jostain, jota en osaa kuvailla, mutta joka saa mielen kevyeksi ja hyväksi. En muista enää tuntuiko silloin tällaiselta, luultavasti ei, mutta ylioppilaskirjoitusten jälkeinen aika sai aikaan tunteen aikuisuudesta, vapaudesta ja ikuisesta onnesta. Oli miten oli, musiikki malaa mieleeni kuvia vanhoista puutaloista ja hymyilen leveästi ajatellessani, että kohta, ihan kohta minäkin.