12. huhtikuuta 2013

Huhtikuu 2012
 
Elokuu 2012

Lokakuu 2012

Ulkona tuoksuu huumaavalta.
Hoidan opinnäytetyöstressiä hyppimällä vesilätäköissä vaaleanpunaisissa kumisaappaissani rakkaimmassa minun kaupunginosassani. Aina se ei auta, kuten tänään, vaikka päätin pitää vapaapäivän. Vatsani ei selvästi erota koulumatkaa ja matkaa vanhempien luokse toisistaan.
Ihailen leskenlehtiä bussin ikkunasta, katselen peltoja ja metsiä ja kuuntelen samaa musiikkia, kuin viiden vuoden takaisena keväänä. Se aiheuttaa kutkuttavan tunteen vatsassa (jotain vaihtelua stressikipuun) ja tunteen jostain, jota en osaa kuvailla, mutta joka saa mielen kevyeksi ja hyväksi. En muista enää tuntuiko silloin tällaiselta, luultavasti ei, mutta ylioppilaskirjoitusten jälkeinen aika sai aikaan tunteen aikuisuudesta, vapaudesta ja ikuisesta onnesta. Oli miten oli, musiikki malaa mieleeni kuvia vanhoista puutaloista ja hymyilen leveästi ajatellessani, että kohta, ihan kohta minäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti